Hyvä johtaja on läsnä, mutta pitää rajansa

Monen johtajan arki on täynnä odotusten ja muutosten kanssa tasapainoilua. Lisäksi jatkuva saatavilla olo on muodostunut oletusarvoksi. Jos johtaja yrittää asettaa rajoja oman ajankäyttönsä suhteen, se voidaan tulkita helposti väärin: “Vetäytyykö hän vastuusta?” tai ”Eikö häntä kiinnosta?”. Tästä on lyhyt matka työntekijän kokemukseen siitä, että johto ei ymmärrä tai arvosta hänen työtään. Tämä taas vähentää työmotivaatiota ja sitoutumista.

Mihin johtajat ovat turhautuneita 

Pidimme vastikään usealle kymmenelle johtajalle valmennuksen, siitä, miten tätä odotusten ja aikapulan välistä tasapainoa voi yrittää hallita. Samalla kuulimme karuakin kieltä siitä, mikä tänä päivänä turhauttaa johtamisessa:

• Aikaa ei tunnu olevan ikinä tarpeeksi tärkeimpiin asioihin keskittymiseen

• Henkilöstön mukaan saaminen yllättävissä muutoksissa on vaikeaa, sillä ensin pitäisi itse löytää motivaatio muutokseen

• Kaikkien toiveita ei voi täyttää tai aina edes kuulla

• Joskus on helpompi joustaa kuin sanoa ei tai delegoida, tämä kerryttää lisää töitä

• Päätöksiä joudutaan tekemään liian nopeasti

• Henkilöstön osallistaminen on tärkeää, mutta aikapaineessa turhauttaa

Kuva: Unsplash

Rajaaminen on vastuun kantamista viisaasti

Restoratiivinen johtaminen tarjoaa uudenlaisen näkökulman johtajille oman ajankäytön hallintaan ja työn rajaamiseen. Kaikkia toiveita ei tarvitse täyttää, mutta silti voi olla saatavilla. Peräänkuulutamme läsnä olevaa johtamista, jossa rajat ovat selkeät. Tilanteet uskalletaan kohdata, mutta kaikkia kysymyksiä ei oteta kannettavaksi omaan reppuun. Väitämme, että itseään kuunteleva johtaja pystyy vastaamaan viisaimmin myös muiden tarpeisiin.

Kerromme tästä kuvitteellisen esimerkin, joka selventää asiaa. Johtaja Emilia on valmistautumassa tärkeään palaveriin, kun kollega tulee häneen luokseen: “Olisiko sinulla hetki? Minulla olisi kiireellinen budjettia koskeva asia.” Nopeasti ajateltuna Emilialla on kaksi vaihtoehtoa: sanoa kyllä tai ei. Sanomalla kyllä, hän kohtaa työntekijän, mutta saattaa vahingossa ajautua kauas omista päivän tavoitteistaan ja kerryttää itselleen lisää tekemistä, jos ei ole tietoinen tilanteen rajauksesta. Sanomalla tiukasti ei, hän asettaa rajan, mutta jättää työntekijän omilleen.

On kolmaskin vaihtoehto: punnita tilanne ensin sisäisesti: ”keskeytys ärsyttää”, hyväksyä se ja sen jälkeen päättää raja, jonka sisällä hän voi toimia niin, että omakin työ jatkuu sujuvasti. Hän voi tehdä rajauksen sanomalla vaikkapa näin: “Minulla on tässä kohtaa sinulle aikaa kolme minuuttia. Riittääkö se, vai haluatko varata minulta erikseen pidemmän ajan?”. Samalla hän valtuuttaa työntekijän toimimaan annetun rajan sisällä. 

Tämä oli konkreettinen rajanveto, mutta samalla kutsu kohtaamiseen. Emilia ei vetäytynyt – hän oli läsnä, rajansa tunnistaen. 

Rajaava johtaja on mahdollistaja 

Kun johtaja hyväksyy, ettei voi olla kaikkea kaikille koko ajan, hän tekee enemmän kuin pelastaa oman jaksamisensa. Hän mahdollistaa muille tilan kasvaa ja ottaa vastuuta.

Restoratiivinen johtaja sanoo: “Tiedän että pystytte tähän, siksi en puutu tähän syvällisesti, mutta olen saatavilla ohjausta varten.”

Restoratiivinen johtaminen edellyttää tahtoa pysähtyä toisen ihmisen ääreen, rajan lisääminen taas suojaa omaa jaksamistasi ja selkiyttää työn rooleja puolin ja toisin. Restoratiivisesti ja rajaten kohtaamalla johtaja luo turvaa, selkeyttä ja kestävää hyvinvointia ympärilleen.

Voisitko sinä kokeilla pysähtyä hetkeksi kuulemaan itseäsi ennen seuraavaa “kyllä” tai “ei” -vastausta?

Kirjoittajat:

🖋️Anni Harada, työyhteisösovittelija, Anni Harada Oy

🖋️Sanna Fäldt, työyhteisösovittelija, Bravers Oy